Wappuna ihmiset kokoontuvat juhlimaan kevättä ns. normaaliin aikaan. Meidän vappumme aatto alkoi etätöillä ja suunnitelmissa oli illalla kiipeäminen Kellostapuliin juhlistamaan toukokuun alkua.
Lähdimme huhtikuun lopulla nauttimaan hyvistä hiihtokeleistä Äkäslompoloon. Lomaa ei valitettavasti ollut, mutta mahdollisuus etätöihin onneksi.
Helmikuun aurinkoisilla pakkassäillä ja hiihdon välipäivinä kapusin pari-kolme kertaa Kellostapulille ihailemaan maisemia ja paksussa tykkylumessa olevia puita. Tykkyluminen maisema olikin henkeä salpaavan kaunista katseltavaa. Metsäpolkuja yksin kävellessäni ihastelin luonnon kauneutta ja puhtautta jopa ääneen. Ja tuo kauneus veti minua puoleensa...
Heti helmikuun alussa lähdimme toiselle Pohjois-Suomi kiertueelle, ensiksi Äkäslompoloon huoltokäynnille ja sieltä jälleen Äidin luokse kotiseudulleni.
Tammikuu alkoi odottavissa tunnelmissa. Ennen joulua lunta oli sadellut vain vähän niin etelä- kuin pohjois-Suomessa ja ensilumenhiihdot olivat jääneet vain haaveeksi. Mutta heti uudenvuoden jälkeen alkoi sadella lunta reippaammin, ja joulukuun junaliput Kolariin oli siirretty sopivasti tammikuun alkuun.
Olen aina tykännyt liikkua luonnossa. Viime vuosina olen tykästynyt valokuvaukseen ja mieluisimpia aiheita kuvaukseen ovat olleet luonnon ihmeet. Olen voinut yhdistää luonnossa liikkumisen ja taltioimaan niitä satoihin, tai paremminkin tuhansiin erilaisiin kuviin, välillä onnistuen ja välillä taas ei.
Ruskaloman viimeinen aamu oli kirkas, tyyni ja aurinkoinen. Yöllä oli ollut useita asteita pakkasta ja maassa oli jo runsaasti kuuraa. Koko viikon olimme suunnitelleet tunturikävelyä ja nyt vihdoin sää oli suosiollinen tälle reitille.
