Vierailu Velhon kodalla

Vierailu Velhon kodalle tuulen ja sattuman saattelemana, josta muodostuikin oikein mukava rupatteluhetki kahvilanpitäjän kanssa.

Helmikuun ensimmäinen lauantai oli kovin tuulinen ja olimme jo parina päivänä hiihtäneet pitkiä lenkkejä niin myötä-kuin vastatuulessa, joten päätimme pitää hiihdossa välipäivän. Valitsimme kävelyreitin tuulen suojassa ja lähdimme matkaamaan talvipolkua pitkin kohti Velhon kotaa. Paikka oli meille ennestään tuttu ja mukavia muistoja täynnä, olimme käyneet siellä jo useita kertoja lasten kanssa kodan mystistä tunnelmaa ihailemassa. Nyt suunnitelmissa oli nauttia iltapäiväkahvit ja ottaa muutamia kuvia jo nyt aikuisille lapsille välitettäväksi.

Kävelimme talvipolkua pitkin ja napsin lumimaisemista kuvia ja siinä maisemia kuvatessani juohtui mieleeni, että olisipa mukava kysellä vähän tarkemmin Velhon kodan kuulumisia. Repusta löytyi pieni pahvilappu, johon voisin kirjailla kuulumiset muistiin.

Kodalle päästyämme tilasimme kahvit ja porolätyt ja sain luvan ottaa kuvia ja kysellä paikasta enemmänkin. Puuttuvan kynänkin sain lainattua. Hörpimme kahvit ja porolettu oli todella herkullinen. Harvoin julkaisen kuvaa syömisistäni, mutta tämän kohdalla on pakko tehdä poikkeus. Herkuttelun yhteydessä yritin pohtia, mitä tarpeellista olisi hyvä tietää paikasta. Paikan uusi omistaja Satu ennättikin juttusille, vaikka uusia asiakkaita tuli jatkuvasti ovesta sisään.

Siinä heti alkuun tuli esiin, että paikan uudet omistajat ovat Satu Kostet ja Anne Pantsu, jotka jatkavat työtä Uuttu-Kallen perinteitä kunnioittaen Velhon kodalla. Uuttu- Kalle (Kalervo Uuttu) ja hänen vaimonsa Kirsti osuivat paikalle hiihtoretkellä v. 1985 ja siinä heille syntyi idea kahvilasta. Jo samana vuonna paikalle rakennettiin takka ja seuraavana keväänä 1986 paikalla oli myös pienempi kotatila. Tuohon aikaan Kirsti leipoi munkkeja kotona ja ne tuotiin kodalle kelkalla. Kahvit keitettiin takan vieressä olevalla kamiinalla ja varsinainen sesonkiaika kesti parisen kuukautta. Myöhemmin Kallen ja Kirstin tytär Satu ja hänen miehensä Jari hoitivat paikkaa ja tarjoamisia laajentaen aina vuoteen 2018 saakka.

Uuttu-Kalle on tunnettu Äkäslompololainen tarinankertoja, monipuolinen taiteilija ja lapinkasteiden tekijä. Kallen tarinaa ja kuvia kannattaa lueskella netistä tarkemmin.  

Vuodesta 2018 alkoi Sadun ja Annen tarina Velhon kodalla ja heidän apunaan on Kirsi Laitinen. Työpäivä alkaa kävelyreittien avaamisella moottorikelkalla ja sitten tulien teolla hellaan. Aamusta tehdään munkkitaikina ja sen jälkeen muita leivonnaisia mm. lettuja ja tarjolla on myös voileipiä ja sämpylöitä. Minua erityisesti ilahdutti, että gluteenittomana tarjolla oli pannukakkuja, savuporopiirakkaa, mustikkapaloja ja hillaleivoksia.

Lisää ilon aiheita löytyi ympäristöystävällisistä astioista, kierrätyksestä ja luonnontuotteista. Satu kertoi, että ovat ottaneet käyttöön ekologiset Kupilka -astiat, jotka kestävät kylmää ja kuumaa, ja ne voi pestä myös astianpesukoneessa. Kupilka -astiat tehdään luonnonkuitukomposiitista ja ne voidaan joko palauttaa kierrätykseen tai polttaa. Mikäli kiinnostuit kotimaisesta Kuplikasta, lisätietoja löytyy tämän linkin takaa: https://kupilka.fi/

Kierrätys on tullut Sadun ja Annen myötä Velhon kodalle ja kaikki mahdollinen kierrätetään ja astiapalauksen yhteyteen on tehty kierrätyspiste. Myös kompostori on käytössä. Juttelimme laajemminkin kompostoinnista ja kompostijätteiden keräyksestä. Kompostit toimivat myös hyvin pohjoisessa ja joihinkin hotelleihin on jo tullut oma kompostointi. Totesimme kuin yhdestä suusta, että toivottavasti laajempi kompostointijätteen keräys saadaan käyttöön mahdollisimman pian, sillä matkailusta syntyy kompostoitavaa paljon.

Sadun yhtiökumppani Anne on suorittanut luonnontuotealan ammattitutkinnon ja hänen kauttaan luonnonmarjat ja yrtit ovat löytäneet tiensä Velhon kodalle. Annen tekemiä luonnontuotteita ja lankoja on myös myytävänä kodalla.

Yksi iso uudistus työn helpottamiseksi on ollut sähköjen saanti Velhon kodalle viime syksynä, joka mahdollisti mm. kertakäyttöastioista siirtymisen em. Kupilka astiastoon. Upeita uudistuksia ovat Satu ja Anne tuoneet Velhon kodalle, niin luontoa säästävää kuin luontoa hyödyntävääkin!

Kyselin myös Velhon kodan asiakkaista ja tähän aikaan yllättäen ulkomaalaisten osuus vieraista on n. 80% ja tulevat mm. Belgiasta, Sveitsistä ja Ranskasta. Brittejä on ollut liikkeelle perinteisemmin ennen joulua. Velhon kodalle ulkomaalaiset löytävät talvipolkua pitkin, lumikenkäillen Kuertunturin kautta tai hiihtäen. Osa vieraista haluaa palata taksilla takaisin Äkäslompoloon ja se onnistuu talviaikaan, kun Äkäsjoki on riittävästi jäätynyt. Äkäsjoen ylittävää siltaa ei vielä ole ja se vielä odottaa mahdollista rakennuspäätöstä.

Perinteisesti Velhon kota on ollut monen aktiiviliikkujan kohde. Viime vuonna Velhon kota oli auki myös kesäaikaan heinä- ja elokuussa. Satun ja Annen suunnitelmissa ja toiveissa on alueen pyöräilyreittien kehittäminen. Velhon kota on auki myös tulevana kesänä.

Satu kertoi viihtyneensä ja kotiutuneensa hyvin Äkäslompoloon 15 vuoden aikana. Työ Velhon kodalla on mielenkiintoista ja monipuolista ja paikalla on aina kaksi, joten tehtäviä voi vaihdella päivän mittaan. Anne olikin vapaapäivällä, joten valitettavasti emme tutustuneet Anneen.

Palaan vielä tarinan alkuun ja Velhon kodan tunnelmaan. Ulkoapäin kota on lähes lumen peitossa ja sisälle tultaessa kodassa on mukavan hämärää, katossa on koristeina mm. liontuja ja himmeleitä. Pikkuruisissa ikkunoissa on kynttilälyhtyjä, sillä lumi on lähes peittänyt ikkunat. Kalusteina ovat puupöydät ja jakkarat ja siellä täällä on nauravia puuvelhoja, ja takaseinällä on valtava Uuttu-Kallen rakentama kivitakka. Paikka on mystisen kaunis ja erityisen tunnelmallinen.

Tuo mukava hämärä kävi kohtalokseni valokuvien ottamisen suhteen, sillä kamerani lämmettyään ei suostunut ottamaan riittävän tarkkoja kuvia ilman tukevaa jalustaa. Niinpä sisäkuvien osalta jouduin turvautumaan kännykkäkuviin. Lisäksi löysin jälkikäteen Velhon kodan omat nettisivut, jossa on upeita kuvia kodan sisältä, nämä löytyvät linkin takaa https://velhonkota.fi/. Nettisivuilta löytyy lisää tietoa Velhon kodasta, Sadusta ja Annesta sekä kodan historiasta.

Meillä olikin oikein mukava välipäivä hiihdosta. Iso kiitos Sadulle, että hän ennätti kiireen keskellä jutella Velhon kodan kuulumisia kanssamme. Kodalla kävi tuolloinkin paljon vierailijoita ja varmasti hekin nauttivat kodan tunnelmasta ja herkullisista tarjottavista.