Erilaisia luontopolkuja samalla reitillä
Ruskan innoittamana läksimme iltakävelylle, jolla koimme useita erilaisia luontopolkuja ja luonnon ihmeitä samalla kertaa: tunturia, kivikkoa, metsää, lehtoa ja tunturipuroa. Vaikka kiersimme "vain" Kellostapulin ympäriinsä, mahtuivat nämä hyvinkin erilaiset maastot samaan reittiin, joka on osa myös Pallas-Yllästunturin kansallispuistoa.
Reittimme alkoi Yllästunturin (Y1:sen) parkkipaikalta ja jatkoimme Seitapolkua pitkin Varkaankurulle. Polku on helppokulkuinen ja Varkaankurulle saapuessa ylitimme Varkaanojan ja Laavun jälkeen etenimme Kiirunankieppiä pitkin. Kiirunankieppi on Keskisen Laen ja Kellostapulin välissä kulkeva polku, joka loppuosasta tunnetaan myös Kellostapulinkurun nimellä. Tunturiosuudella ruska hohti upeana.
Kun Kellostapulikuru alkaa laskea alaspäin, olimme täysin kivikkomaastossa kahden tunturin välissä. Tähän väliin on rakennettu helppokulkuinen, vaikkakin välillä jyrkkäkin polku ja polun varteen levähdys- ja näköalapenkkejä. Kivilouhikoissa on jotakin zenläistä ja mieltärauhoittavaa. Kivimaisema tuo mieleen kuumaiseman, koska kasvillisuutta ei ole ja aurinkokin paistaa sinne vain aamuvarhaisella. On siis oikein hyvä paikka istahtaa, ihailla maisemia ja mietiskellä maailman menoa - ilman murheita.
Kellostapulinkurulta laskeuduttua luontopolut haarautuvat vasemmalle Seitapolun kautta Kesänkijärvelle ja Kiirunankieppiä pitkin Keskisen Laen eteläpuolelle. Me jatkoimme matkaamme kohti Kesänkijärveä ja saimme ihailla tässä kohdin mäntymetsää ja huikaisen hohtavaa maaruskaa. Tätä reittiä on tänä vuonna parannettu helppokulkuisemmaksi ja aikaisemmin reitti olikin hyvin vaikeakulkuinen juurakkoineen ja kivikkoineen.
Kesänkijärvelle laskeudettuamme jatkoimme Hillapolkua pitkin Kesänkijärven suuntaisesti, mutta enemmän metsän siimeksessä. Tätäkin polkua oli hyvin helppo kulkea. Tällä reitillä muistelin talvista hiihtolatua Kesänginkeitaalta Äkäslompoloon, mutta se hiihtoreitti taitaakin kulkea lähempänä Kesänkijärveä, koska Hillapolku olisi hiihtäjille liian kapea.
Hillapolulta käännytään vasemmalle Varkaankulunpolulle ja reitti kulkee tunturipuron viertä pitkin takaisin kohti Varkaankurua. Tällä reitillä maasto on hyvin rehevää puronvarsilehtoa ja jossa on kasvillisuuden lisäksi paljon suuria ja vanhoja puita. Reittiä helpottamaan on rakennettu leveä lankkupolku, joita pitkin kulkea ja melkoisen paljon portaita. Tämä osuus olikin kävelyreitin vaativin, koska se nousi koko ajan ylöspäin.
Vaikka reitti oli varjoisa, oli se kasvillisuudeltaan runsas ja siten hyvin erilainen tunturireittiin verrattuna. Iloa toi puronsolina, jota riitti koko matkan Varkaankurulle saakka. Runoilin siinä kävellessäni Vivaldin neljää vuodenaikaa mukaillen neljää erilaista luonnontaikaa, kaikki minulle kelpaa...
Olipa tämä uusi kävelyreitti todella mielenkiintoinen ja mukava. Ja juuri sopivan pituinen iltalenkille.