Tunturikasvistoon tutustumista
Vanhan rantasaunan kätköistä löysin edellisin asukkaan jättämän pienen kirjasen nimeltään Tunturikasvisto. Olin juuri palannut Äkäslompolosta, kun kirjanen osui käteeni ja tutkin sitä innolla. Äkäslompolon kaunista luontoa muistellessani tuntui, että minun täytyy perehtyä tunturikasvistoon tarkemmin.
Tunturikasvisto - kirjanen on tehty norjalaisten (Olav Gjaerevoll ja Reidar Jorgensen) toimesta 1952 ja suomeksi sen on kääntänyt 1955 Tahvo Kontuniemi. Takakannen esittelyteksti menee näin: "Suomessa on nyt ensimmäisen kerran ilmestynyt täydellinen, monivärinen tunturikasvisto käytännöllisessä taskukoossa iloksi ja oppaaksi niille, jotka yhä sankemmin joukoin joka kesä etsiytyvät Lappiin retkeilemään ja matkailemaan. Tämä pikku kirja on oleva tie rikkaisiin elämyksiin sekä tuntureittein ja niiden maailman syvempään ymmärtämiseen". Tunturikasviston kuvat ovat norjalaisen taiteilijan Dagny Tande Lidin tekemiä moniväripiirroksia.
Kirjasen innoittamana päätin aloittaa tunturikasviston etsimisen ja kuvaamisen. Koska kirjanen on jo yli 60 vuotta vanha, on mielenkiintoista nähdä, löydänkö kirjasessa olevia kasveja ja onko ilmastonmuutos vaikuttanut jo kasvistoon? Lisään mukaan myös kasveja, joita ei ole kirjasessa, jotta kasvistosta saisi kattavamman ja myös paikallisemman. Koska pääsin tähän kiinni vasta syyskuussa, tulee tästä enemmän tulevien kesien projekti.
Aikaisemmilla matkoilla Äkäslompoloon olen kuvannut pääosin maisemia, mutta en juurikaan yksittäisiä kasveja. Etsin aiemmin kesällä ottamistani valokuvista kasveja aloittamista varten. Tarkennuksena vielä, että minulla ei ole kasvitieteellistä koulusta, ainoastaan hatarat muistikuvat peruskoulun ja lukion maantiedon tunneilta, joten tarkennettavaakin saattaa tulla esiin.
Matka tunturikasviston kokoamiseen alkaa:
Kartta/rupijäkälä, joka on yleisin jäkälätyyppi ja kasvaa kivien ja puiden pinnalla ja on kiinnittynyt näiden pintaan hyvin tiukasti. Kuva on otettu Yllästunturilla. Kartta/rupiajäkälää ei ole mainittu Tunturikasvistossa.
Muurain/hilla/lakka ja on yleinen Pohjois-Suomessa. Kuva otettu Ylläsjärven puolella olevalta suolta. Hilla on mainittu Tunturikasvistossa.
Vaivaiskoivu on pohjoisin koivu ja on korkeintaan metrin korkuinen. Vaivaiskoivun erottaa lehden pyöreydellä Tunturikoivusta. Kuva on otettu Ylläsjärven puolella olevalla suolla samassa kuvassa hillan kanssa. Vaivaiskoivua ei ole mainittu Tunturikasvistossa.
Tunturikoivu on pensasmainen puu ja sitä kasvaa eniten Lapissa. Kuva on otettu Tunturijärveltä. Tunturikoivua ei ole mainittu Tunturikasvistossa.
Tässä siis aloitus, tunturikasviston tarina ja paremmat/yksityiskohtaisemme valokuvat täydentyvät tulevien kesien Äkäslompolon reissuilla. Olen liikkeellä kirjasen takakannen tekstien saattelemana eli hakemalla elämyksiä ja oppimalla uutta.
Lopuksi selvitystä ilmastonmuutoksen vaikutuksista:
Viittasin jo aiemmin ilmastonmuutoksen mahdollisista vaikutuksista Tunturien kasvistoon. Tämän vuoden maaliskuussa (2019) on julkaistu uhanalaisten lajien Punainen kirja. Kirjan mukaan jo kolmannes Suomen eläin- ja kasvilajeista on jo uhattuna. Tunturi-Lapin lajeista uhattuna on jo suurin osa, jopa 40% tunturilajeista uhkaa kadota ilmaston lämmetessä. Lumien sulaessa aiemmin maaperä muuttuu kuivemmaksi ja aiheuttaa muutoksia kasvillisuudessa. Kasvien ohella uhattuna ovat myös perhoset ja linnut. Kaikki nämä muutokset vaikuttavat. Mikäli kiinnostuit aiheesta enemmän, tässä linkki Punaisen Kirjan verkkopalveluun: https://punainenkirja.laji.fi