Tuntureita kävellen

Ruskaloman viimeinen aamu oli kirkas, tyyni ja aurinkoinen. Yöllä oli ollut useita asteita pakkasta ja maassa oli jo runsaasti kuuraa. Koko viikon olimme suunnitelleet tunturikävelyä ja nyt vihdoin sää oli suosiollinen tälle reitille.

Lähdimme liikkeelle Yllästunturin (Y1:sen) parkkipaikalta ja kävelimme alkumatkan pitkin poropolkuja ensimmäiselle tunturiaitaukselle saakka. Sieltä kapusimme Yllästunturin huoltotielle. Tämä osuus on hyvin jyrkkä ja melkoisen raskas kiivetä ylöspäin, vaikka onkin asvaltoitua tietä. Ylöspäin noustessa taustamaiset paranivat koko ajan ja siellä näkyivät hyvin Kellostapuli, Kesänki- ja Lainiotunturit. Melko nopeasti olimme näitä tuntureita korkeammalla ja näimme niiden yli Pallastuntureille saakka.

Jyrkkää ylöspäin kulkevaa tietä noustessa syke kohosi yllättävän korkealle ja välillä oli pakko hengähtää. Samalla tuli ihailtua maisemia kirkkaassa aamupäivän auringossa. Olimme aiemmin suunnitelleet ajavamme tämän reitin pyörillä, mutta onneksi se oli jäänyt vain suunnitelmaksi. Tällä kertaa meillä oli Äkäslompolossa mukana omat pyörät, joten sähköavusteitakaan ei olisi ollut käytössä. Olisi siinä ollut ylöspäin pyörän työntämistä kerrakseen.

Yli puolenvälin kavuttuamme pääsimme Keskisen Laen reitille, ja matka jatkuu vielä jonkin aikaa ylöspäin, mutta kivikkopolkuna Yllästunturin ja Keskisen Laen välissä. Päästyämme ylös olivat huikeat näkymät sekä pohjoiseen että etelään päin. Kivikkopolkua on helppoa seurata kiviin maalatuista oranssikolmioista. Siinä polkua kävelleessä muistui mieleen, että tätä samaa reittiä tulimme pari vuotta sitten maastopyörillä Ylläsjärven suunnasta käsin.

Keskisen Laen reitti kulkee lähelle Ylläsjärveä ja se näkyikin oikealla puolella, kun käännyimme vasemmalle Tuomikurun suuntaan. Nyt reitti oli todella helppo ja eteläaurinkoinen. Saavuimme Tuomikurun keitaalle ja istahdimme siellä hetken juomaan ja ihailemaan maisemia. Paikka oli varsin suosittu upeiden näköalojen vuoksi ja paikalta löytyy penkkien lisäksi nuotiopaikka, kota ja wc:eet. Jatkoimme matkaa ensiksi kuruun alas ja jälleen jyrkkää polkua pitkin kurua ylös. Olimme oikein kauniilla ja rauhallisella paikalla, jossa oli helppo kuvata myös Dronella.

Aurinko paistoi, maaruska hehkui, mutta kuvaamisen jälkeen mielessä kaihersi jo kotiinlähtö. Vielä oli onneksi matkaa hieman jäljellä ja kävelimme helppokulkuista ja alaspäin viettävää polkua pitkin kohti Kellostapulin kurua. Matkalla oli pakko useaan otteeseen pysähdellä ottamaan valokuvia ja ihailemaan maisemia. Totesimme tämän kävelyreitin olevan varsinainen unelmareitti, kilometrejä reilut kymmenen, huikeat näkymät koko matkan sekä aurinkoinen sää.

Enää oli jäljellä laskeutuminen Kellostapulin kuruun ja Varkaankurun kautta takaisin parkkipaikalle. Vielä kerran ihailimme ruskan värejä ja tiesin, että ruskan aika alkaisi olla pian ohi. Edellisen yön pakkanen oli jo hieman tummentanut punaista maaruskaa, ja viikon tuuliset päivät olivat jo karistaneet lehdet puista. Haikein mielin olisi aika pakata laukku. Onneksi voi aina haaveilla seuraavasta Äkäslompolon reissusta.