Ruskan kauneuden hurmaa

Lapin ruskasta on kerrottu paljon tarinoita ja siitä jaetaan kauniita valokuvia joka syksy. Ensimmäinen ruskaseikkailumme Äkäslompoloon toteutui vihdoin tänä vuonna.

Ensiksi vähän taustaa ruskasta. Sana ruska on vanha suomalainen sana ja merkitsee ruskeaa tai ruskotusta. Ruskean lisäksi tarjolla on myös keltaista ja punaista hehkua. Kun kesän jälkeen valon määrä vähenee ja lämpötila laskee, on ruskan aika. Puiden ja pensaiden lehtivihreä hajoaa ja lehtien sisältämät muut väriaineet tulevat näkyviin hohtavan punaisena, oranssina ja keltaisena. Samalla kasvit varastoivat lehtivihreän ravinteita talteen juuriin ja runkoihin sekä puhdistautuvat siinä samalla. On siis varsin fiksu ekosysteemi.

Ruskan värejä esiintyy puissa, jolloin sitä kutsutaan puuruskaksi ja varvuissa, jota vastaavasti kutsutaan maaruskaksi. Mitä kylmempi ja kuivempi ilma on, sitä voimakkaampi on värien loisto. Paras ruska-aika osuu Lapissa syyskuun puoleenväliin ja kestää parisen viikkoa. Lämmin sää ei siirrä ruskan ajankohtaa, koska kasveilla on hyvä perimämuisti, jota ne noudattavat vuodesta toiseen.

Pääsimme Äkäslompolon matkalle vasta syyskuun kolmannella viikolla ja pieni jännitys kipristeli vatsanpohjalla, olisiko jo ruskan aika jo ohi. Saapuessamme on pilvistä, hieman sumuistakin ja teiden varsilta etsin jo innokkaasti ruskan värejä. Kun tavarat olivat purettu ja tärkeimmät asiat hoidettu, alkoi aurinkokin pilkistellä taivaalta ja sen myötä tulikin minulle kiire katselmoimaan ruskaa.

Läksin kävellen kohti Varkaankurua ja hämmästyksekseni maaruska hohti voimakkaasti. Kävelin pitkin polkua ja ihmettelin väriloistoa ja ruskan kauneutta. Otin valokuvia ja kävelin Kellostapulinkurun kautta Keskisenlaen takapuolelle. Ruskaa ihmetellessä aika pysähtyi ja viihdyin tuolla vain muutaman kilometrin matkalla tuntikausia. Vasta auringon laskettua maltoin lähteä paluumatkalle. Vielä illan hämärässäkin ruska hohti voimakkain värein. Siinä kävellessäni ihailin ruskan kauneutta ja totesin samalla, että ruskan kaikki väriloisto on koettava jalkaisin, ettei sitä ohita liian nopeasti.

Eräälle illalle luvattiin säätiedotuksissa erittäin punaista auringonlaskua, koska Kalifornian maastopalojen savut yltäisivät Suomeen saakka. Juuri tuolle illalle oli luvassa myös pilvetöntä säätä ja päätimme kiivetä Kellostapuliin ihailemaan ruskaa ja punaista auringonlaskua. Ilta olikin kirkas, mutta myös tuulinen. Maaruska hohti punaisena ja kiipesimme tuulista tunturinrinnettä ylöspäin. Korkeammalla noustessa rinne oli enemmän kivikkoinen, mutta kivikkojen välissä maaruska valloitti edelleen tilaa värityksellään.

Etsimme sopivan paikan ja söimme pientä evästä auringonlaskua odotellessa. Tuuli edelleen voimakkaasti ja onneksi olimme pukeneet päälle lämpimästi. Kuvaajan näpit olivat kuitenkin kovilla ja muistin siinä, että kuvaukseen sopivat lämpimät hansikkaat ovat edelleen hankkimatta.

Pilvettömällä taivalla auringonlasku näkyi oikein hyvin, mutta savupilvet eivät yltäneetkään Äkäslompoloon saakka ja aurinko laski rauhallisen keltaisena. Tämä ei haitannut, sillä olin enemmän kuin tyytyväinen, että maailman puhtaimman ilman äärellä jäimme ilman savun vaikutuksia.

Ruskaviikon aikana teimmekin monta kävelyretkeä tuntureille ja metsiin. Vaikka olemme liikkuneet noilla reiteillä ja poluilla vuosia, niin löysimme uusia reittejä. Niistä kerron tarkemmin toisissa tarinoissa.

Pidämme molemmat syksystä, kirkkaista ja kuulaista päivistä, jolloin päivisin voi ulkoilla ja liikkua raikkaassa säässä. Myös iltojen hämäryys on meidän molempien mieleen. Uskomattoman hieno ruskakokemus vahvisti meidän "syysihmisyyttämme". Lienee selvääkin selvempää, että palaamme nauttimaan ruskasta tulevinakin vuosina ja tämä ensikokemus hurmasi meidät täysin.