Revontulioppeja metsästämässä
Revontulet ovat upeita niin luonnossa kuin valokuvissa. Äkäslompolosta ja Ylläksestä on sanottu, että ne ovat erittäin hyviä paikkoja nähdä ja kuvata revontulia.
Näin Kuukkelista ilmoituksen, että Luontokeskus Kellokkaassa järjestetään englanninkielinen luontoilta, jonka aiheena on revontulien valokuvaus. Siihen päätin innolla osallistua. Minulla on ollut muutaman vuoden järjestelmäkamera, jolla olen kuvannut ilman tarkempaa ohjeiden lukemista. Pimeällä kuvaus, erityisesti revontulien kuvaus edellyttää kuitenkin syvempää perehtymistä kameran säätöihin, joten luontoilta tuli todella sopivasti tarpeeseen.
Edellisenä iltana ennen revontuliopastusta oli pakkasta ja kävimme iltakävelyllä Muonion suuntaan. Pohdin mielessäni, että voisi olla jopa sellainen ilta, että revontuliakin voisi näkyä. Kamerakin kulki mukana selkärepussa varmuuden vuoksi. Kävelyn jälkeen kävimme syömässä ja sen jälkeen kaupalla. Katselimme matkalla Äkäslompolon järven suuntaan ja siellä näkyikin himmeitä vihreitä janoja. Kello oli kuuden jälkeen illalla, joten otaksuin, että kunnon revontuliin olisi vielä hyvin aikaa. Seitsemän aikaan olimme jo kotona ja aina väliajoin kävin kurkistelemassa makuuhuoneen ikkunasta järven suuntaan, joko ne "taivaan valot" olisivat päällä? Seuraavana päivänä kuulin, että juuri siinä kuuden ja seitsemän välillä olikin olleet komeat revontulet näkyvissä. Niitä minä en harmikseni nähnyt ja jos olisin nähnyt, en olisi niitä osannut kuvata, sillä vasta seuraavana iltana sain perusopit ja jonkinlaisen ymmärryksen revontulien kuvaamisesta.
Kellokkaaseen kokoontui joukko revontulista ja niiden kuvaamisesta kiinnostuneita ja Markus Kiilillä olikin paljon mielenkiintoista kerrottavaa aiheesta. Ensinnäkin on hyvä osua paikalle, kun revontulet ovat nähtävissä. Siinä voi käyttää apuna revontulien hälytyssovellusta (puhelimen apps), joka ilmoittaa, milloin revontulia on nähtävissä. Olin joskus ladannutkin tällaisen kännykkääni, mutta tilan puutteen vuoksi olin sen poistanut. Eli nyt pitää ladata se uudelleen. Sopiva appsi voisi olla esim. Soft Serve News, joka hälyttää n. ½ - 1 tuntia etukäteen. Toisena vaihtoehtona on seurata Facebookista ryhmää nimeltä "Revontulikyttääjät", missä aktiivisesti päivitetään tilannetietoa.
Vaikka appsi ja kyttääjät kertovat revontulia olevan, niin kirkas ja pilvetön sää on myös ehdoton edellytys. Juuri sellainen olisi ollut edellisenä iltana.
Tiivis kooste Markus Kiilin opeista:
Aukko -> kun kameran aukko on suurempi, saadaan enemmän valoa. Maksiaukko ei välttämättä ole paras ja jos aukko on liian pieni, tähdistä voi tulla pallomaisia. Arvoina tulisi käyttää väliltä 1.4 - 4.5 tai 3.5 - 4.5.
Valotusaika -> mitä enemmän valotusaikaa, sitä enemmän valoa käytettävissä. Lyhyttä valotusaikaa voi käyttää nopeisiin liikkeisiin. Arvoina tulisi käyttää 2 - 25 sec, parhaat arvot ovat välillä 4-8. Mitä kirkkaammat revontulet sitä pienempi arvo ja vastaavasti mitä himmeämmät revontulet, sitä suuremmat arvot.
ISO herkkyys -> mitä suurempi herkkyys, sitä kirkkaampi saadaan kuvasta. Arvoina tulee olla vähintään 800, maksimissaan 6400. Pienempi herkkyys taas vähentää kohinaa, joten kannattaa kokeilla arvoja pienemmästä isompaan.
Em. arvoista huomioitava, että arvot voivat vaihdella sään mukaan. Kameran automaattiasetuksilla ei pärjää kuin päivän valossa, joten kaikki arvot on säädettävä manuaalisesti.
Kohdistus -> ensin kannattaa auto focuksella kohdistaa johonkin valoon 10-20 metrin päähän esim, kuun, katulampun, kännykän tai otsalampun valoon ja sitten laitaa manuaalinen kohdistus päälle ja pitää se siinä.
Kameranjalka -> ehdottomasti tarvitaan, sillä harvoilla käsi on niin vakaa, että kuvaaminen onnistuisi. Hätätilassa, jos jalkaa ei ole käytettävissä, kameran voi asettaa repun tai jonkin muun kiinteän päälle.
Maisemakuvaus -> pelkkää taivasta ei kannata kuvata, vaan kuvaan on hyvä saada jotain eteen, esim. maata, vettä tai puita. Lumiset puut ja tunturit tuovat kaunista lisää valokuviin.
Kylmyys -> kylmällä ilmalla kameran akku kuluu nopeasti, joten vara-akkuja kannattaisi pitää mukana. Akkuja voi lämmittää paksujen hansikkaiden tai takin sisällä. Kylmyys vaikuttaa myös kameraan ja sisälle lämpimään tuodessa kameraan tulee kosteutta. Kamera kannattaakin jättää laukkuun sisälle tuodessa ja antaa siellä rauhassa lämmetä.
Itse valokuvaus kylmässä ilmassa vaatii asetusten testaamista, kärsivällisyyttä, lämmintä vaatetusta ja myös onneakin. Muutaman kerran pakkasella kuvia ottaessani näppien jäätyminen asetuksia viritellessä on tuonut omat haasteensa.
Kun kuvat siirretään kamerasta tietokoneelle, niitä voi jatkojalostaa siellä kuvankäsittelyohjelmalla esim. Light Roomilla. Itse käytän pääasiassa kuvien käsittelyssä rajausta ja valotuksen korjausta, koska ensisijaisesti pidän luonnollisen näköisiä kuvia parhainpina. Toki en ole vielä kertaakaan päässyt käsittelemään itse otettuja revontulikuvia. Tiedä vaikka innostuisin värejäkin kohentelemaan.
Parhaat ajat revontulien ottamiseen on syksyllä syys-lokakuussa. Tämä oli yllättävä tieto, sillä olin olettanut talviajan parhaimmaksi ajankohdaksi. Paras paikka on Äkäslompolon järvellä, joka onkin hyvin lähellä kylän keskustaa ja sinne on helppo päästä. Revontulia esiintyy parhaiten Itä-länsisuunnassa, joten kameran kanssa kannattaa hakeutua valmiiksi näitä ilmansuuntia kohden. Äkäslompolossa ISO arvoksi kannattaa kokeilla 3200, joka on maksimiarvosta puolet ja valotus mieluummin hieman ylivalotettuna.
Opastuksen aikana esitetty Markus Kiilin materiaali löytyy tästä linkistä: https://www.youtube.com/watch?v=BSWi_FjCOI4
Kysyin Markukselta luvan hänen linkkien käyttämiseen ja tämä sopi hänelle mainiosti. Näitä katsellessa voi todeta, että Markus on todella taitava kuvaamaan ja videoimaan! Kun jonain päivän saan itse onnistuneesti kuvattua revontulia, niin kerron siitä varmasti 😊😊😊