Pohdintaa kierrätyksestä ja biohajoavuudesta

Hiihtoretkellä Äkaslompolossa poikkesin Elämänluukku -latukahvilaan. Siellä ilokseni huomasin käytössä olevan kierrätysmateriaalista tehdyn tarjottimen. Ja tästä palasi mieleeni pitkäaikainen ihmetyksen aihe, miksi kierrätystä ei vielä hyödynnetä enemmän?

Luonto on ollut minulle aina tärkeä ja viime vuosina luonnon ja ilmaston pysyminen puhtaana erityisen tärkeää. Jo pikkulikkana ihmettelin shampoo- ja muiden muovipullojen äärellä, voisiko muovin korvata jollakin muulla aineella? Tuohon aikaan yli neljäkymmentä vuotta sitten ei ollut puhettakaan ilmastonmuutoksesta, mutta pienen maalaistytön päässä pyöri kuitenkin ajatus, etteihän muovi luontoon heitettynä häviä pitkään aikaan. Vuosikymmeniä myöhemmin ja hieman ajan myötä viisastuneena ihmettelen edelleenkin shampoopullo kädessä samaa asiaa.

Viime vuosina olen kiinnittänyt matkoillani huomiota biohajoaviin tuotteisiin. Ensiksi täytyy toki myöntää tyhmyyteni, että lentäminen on kasvattanut hiilijalanjälkeäni tarpeettomasti. Jokunen vuosi sitten ilahduin New Yorkissa hotelliaamiaisella avatessani jogurttipurkin, jonka kannessa luki: täysin biohajoava, tehty maissista. Ei värejä, eikä mainoksia, vain tuo teksti. Jee, amerikkalaiset vastasivat maalaistytön toiveisiin.

Viime kesänä eksyin Irlantiin ja aurinkoisena päivänä tilasin janojuomaksi mojiton. Mojitossani oli vihreä paperinen pilli ja jälleen yksi ilonaihe lisää. Vaikka pilli ei kestänytkään kovaa jäiden pyörittelyä, mojito maistui paremmalta kuin koskaan juuri paperipillin ansiosta.

Palasin juuri junalla Äkäslompolon lumoavan kauniin luonnon ääreltä pääkaupunkiseudulle, jossa lumet ovat sulaneet ja teiden varsille heitetyt roskat ovat jälleen näkyvissä. Joka kevät olen ihmetellyt, kuinka ihmiset kehtaavat heittää roskia auton ikkunasta. Tästä tulee vielä mieleen tyttäreni taannoinen työmatka kollegan kanssa autolla Helsingistä Lahteen. Matkalla kollega avasi auton ikkunan ja heitti siitä roskan menemään. Tähän tyttäreni sanoi spontaanisti: "Oletko sinä tyhmä, kun heität roskia autosta?" Jälkeenpäin tyttäreni pohti, tuleekohan hänelle potkut, kun noin meni sanomaan? Totesin hänelle, että toimit aivan oikein ja hymyilin itsekseni, että jotakin olen saanut opetettua omilleni: roskia ei heitellä luontoon ja on suu millä sanoa!

Liiketoiminnan näkökulmasta näen suuria mahdollisuuksia biohajovien tuotteiden parissa. Meillä suomalaisilla olisi suuret "tsäänssit" olla edelläkävijänä. Mutta enpä ole vielä Suomessa törmännyt selluloosasta tehtyyn jogurttipurkkiin, enkä paperista tehtyyn mojitopilliin.

Viime aikoina on ollut ilon aiheitakin, sillä olen todella ylpeä koululaisten järjestämästä ilmastolakosta: Josko seuraavat sukupolvet pelastavat meidät ja kauniin luontomme ja osaavat tehdä sekä eettistä että kannattavaa liiketoimintaa? Uskoni ei horju tämän toivon suhteen. Kukin meistä voimme tehdä pieniä tai suuria tekoja luonnon säilyttämisen eteen. Niillä pienilläkin on merkitystä. Näin ajattelee Ulla, muovipullojen ihmettelijä vuosikymmenten takaa.