Kohteena Kellostapuli ja Kellostapulin kuru

Kellostapuli näkyy Äkäslompolon kylältä jylhänä, ja on Yllästunturin ja Keskisen laen jatkeena tunturirintamassa. Talvisessa Skistar -kuvassa Kellostapuli hohtaa taustalla ensilumessa.

Olemme kavunneet vuosia sitten talviaikaan Kellostapulille, mutta kesäisin se on jäänyt tekemättä. Tänä vuonna toteutimme haaveemme ja lähdimme matkaan ilta-auringon paisteessa. Kellokkaasta ja Y1:sen parkkipaikalta pääsee hyvin kunnostettua polkua pitkin Varkaankurulle ja sieltä reitti jatkaa Kellostapulin ja Keskisen laen välistä kohti Kellostapulin kurua. Puolesta välistä matkaa löytyy useampi kivipolku kohti Kellostapulia.

Me valitsimme yhden poluista ja kävelimme sitä pitkin hieman Kesänkijärven puoleisesti kohti Kellostapulia. Aluksi polkua oli helppoa edetä, mutta ylöspäin mennessä matka muuttui yhä kivikkoisemmaksi. Kadotimme polun ja suunnistimme takakautta kohti korkeuksia. Loppumatkasta jouduimme valitsemaan jyrkän ja äkkijyrkän väliltä ja kapusimme kivi kiveltä ylöspäin. Yllätykseksemme olimme kuitenkin varsin nopeasti Kellostapulin huipulla. Huipulla oli tuttu kivikasa paikoillaan ja siirryimme Äkäslompolon puolelle ihailemaan maisemia ja ilta-aurinkoa. Löysimme rauhallisen istumapaikan enemmän Kesänkijärven puolelta ja ihailimme sieltä järveä ja taustalla näkyviä Kesänki- ja Lainiotuntureita.

Minulla oli suunnitelmissa kuvata dronella maisemia, mutta Kellostapulissa tuuli reippaasti, vaikka olikin jo myöhäisempi ilta. Kokosin dronen ja kokeilin varovaisesti lennätystä. En löytänyt aivan tasaista kiveä lähtöalustaksi ja drone kupsahti nurin heti lentoon lähtiessä. Tuuli olikin liian voimakas drone -kuvaukseen. Onneksi saimme muutoin tallennettua näkymät muistiin ja muutamaan valokuvaankin.

Paluumatkaa varten löysimme paremman polun lähempää Varkaankurua ja pääsimme alas kivikkoista rinnettä turvallisesti, ja iltaretkemme oli oikein onnistunut.

Seuraavana päivänä suunnistimme kohti Kellostapulin kurua, jonne Kellostapulin ja Keskisen laen välinen kunnostettu polku vie suoraan, kunnes kiemurtelee pitkin kivikkoista kurua. Kuru on todella upean ja rauhoittavan näköinen paikka ja polun viereen on rakennettu istuskelupaikkoja levähdyksiä ja ihailua varten. Minun mielestäni paikka näytti zeniläiseltä rauhan tyyssijalta ja voisin istuskella siellä pitkiäkin aikoja mietiskellen maailman menoa.

Polku johtaa alas ja jatkuu sieltä hyvin kivikkoisena ja juurakkoisena polkuna kohti Kesänkijärveä. Törmäsimme matkallamme muutamaan extreme -pöyräilijään, jotka vauhdilla ajoivat kapeaa kivikkoista polkua ja jatkoivat matkaansa kohti Kesänkijärvejä. Onneksi pyöräilijöillä näytti olevan asianmukaiset kypärät päässä, sillä kaatuminen tuolla reitillä tekisi kyllä kipeää. Viimeisimpien tietojen mukaan reitti Kesänkijärvelle on suljettu ja siihen kunnostetaan helpompikulkuisempaa reittiä. Kesänkijärven ympäri tällainen reitti on jo valmis ja valmistuessaan liittää nämä hyväkulkuiset reitit yhteen.

Aiomme palata Kellostapulinkurulle seuraavalla Äkäslompolon käynnillä, sillä haluan kuvata sen tarkemmin ja myös dronen avulla laajemmin. Sekä aikaa istuskella ja nauttia pidempään paikan rauhaisellisesta tunnelmasta